Anastasialle ilmoitinkin jo mun kokemuksesta eilen illalla.
En kutsuisi ihan paranormaaliksi,
 mutta aika siistiltä tuntui silloin:
Eilen olin vielä yöllä pikkuläppärin kanssaomassa huoneessa dataamassa ovi kiinni. Sänkyni lakana ja sijauspatja on aina huonosti, ja nytkin lakana oli pois paikaltaan, roikkui sängyn laidan yli. Istuin siinä sängynpäässä koneella, ja katsahdin sängyn jalkopäähän, jossa se lakana siis retkotti. Näytti aivan kuin kissa olisi mennyt sängyn alle, lakana heilui juuri siihen malliin.
Tein niinkuin kauhuleffoissa ei saa tehdä: kurkkasin pää edellä sängyn alle, eikä kissaa ollut.
Pitkän tutkinnan jälkeen ei kissaa löytynyt, ja tyydyin siihen että joku poispääsemätön henki on nyt huoneessani. Muistelin telkkarista näkemiäni haamusarjoja, joissa ne aina puhelee aaveille, joten vitsikkäästi päätin kokeilla. Nousin seisomaan huoneen lattialle, kasvot sänkyynpäin. Ristin käteni ja kuiskasin kovaan ääneen "Onko täällä joku? Jos on, antaisitko merkin itsestäsi." näinhän kuuluu tehdä. Perään lisäsin vielä että "oletko valosta?", vastausta ei ylläripylläri näkynyt tai kuulunut.
Kävin sitten istumaan koneelle, taas sängyn päätyyn. Ilmiö oli ilmeisesti ohi.
Istuin tyytyväisenä äsken näkemääni koneella enkä tajunnut edes jännittää kamalasti kun ajattelin sitä kissaa kokoajan.
Sitten koko lakana ikäänkuin vetäytyi, ihan kuin joku olisi ottanut siitä roikkuvasta kulmasta nyrkillä kiinni ja kiskaissut kovaa.
//btw, säikähdin tätä nyt kirjoittaessani ihan sairaasti, näin silmäkulmassa jotain liikkkuvaa: käänsin katseen ja kaksi silmää katsoivat mua tuolta lattiarajasta. Kissa...// Koko lakana heilahti ihan kunnolla. Tietenkin taas ajattelin että kissa leikkii kun se heilahti äsken se lakana jostain syystä, ja menin etsimään sängynalta kissaa kovalla "KS KS KS KS KSKISSSNIPPENIPPENIPPE" ääntelyllä. Ei kissaa eikä mitään muutakaan.. Sitten alkoi jo pelottaa, enkä uskaltanut enää kurkkia sängyn alle :D