Mietteitä pimeydestä.
Mitä pimeys on? Pimeys. Siinä on tunnelmaa. eikunsiis. Musta on uusi pinkki, punainen on uusi musta ja niin pois päin, muodin mukana tullut musta, onkohan sillä mitään tekemistä pimeyden kanssa? Musta on siisti väri esimerkiksi puvulle tai tietokoneelle, siinä ei lika näy, peittääkö siis pimeyskin likaa? Useinhan rikokset ja muu hämäräheikkitouhuilu liitetään pimeään, joten eiköhän sen ainakin USKOTA peittävän likaiset touhut ja muut joita yritetään peitellä. "Pimeän harso" tai "pimeän peitto" tyylinen heitto löytyy usein kauhukirjoista, joten voimme päätellä pimeyden siis todellakin peittävän jotain alleen, mörköjä ja kummituksiakin näkee helpommin pimeässä koska ihmisen aistit ovat ylivirittyneet alitajuisen pelon takia. Miten suojautua pimeydeltä? Pimeyden lähestyessä itselläni on kaksi olotilaa, joista keho valitsee jommankumman: Pelko, tai hieman varautunut mutta rento. Usein olen rento pimeässä, vaikkakin kivikautinen pelko jyskyttää kallossa että "SIELLÄ ON IHMISSYÖJÄTIIKERIROTTA Pimeyden pelon torjunta. Kaikista hirveintä on olla yksin pimeässä. Kaverin kanssa ollessa pimeydessä tuntuu sähköä, sellaista pientä jännitystä on ilmassa. Yksin ollessa kuolee yksin, ei ole ketään joka pelastaisi siltä ihmissyöjätiikerirottakaniinisudelta. Olen yrittänyt myös kuunnella musiikkia, mutta häiritsee jos musiikki on liian hiljaisella, toisaalta jos musiikki peittää kaikki äänet alan itse hermostua - enhän nyt kuule niitä kuuluisia viimekohtaamisia, kuten "hän kuuli pedon läähätyksen takanaan" tai "viimeinen asia jonka hän kuuli oli suden järisyttävä ärinä, joka peitti veren loiskinnan". Good luck trying to sleep now <:
Kai se tulee kauhuelokuvista ja televisiosta jotka pilasivat lapsuuteni, mutta pimeys kiehtoo minua.
Siinä on hallittua pelkoa, jota tykkään varovasti seurailla. Ihmiset ovat kautta aikain pelänneet pimeyttä, mutta tämä sukupolvi on alkanut sitä ihannoimaan, onkohan ihannointiin syynä osittain muotitietoisuuden kautta tullut "väri", musta?
Pimeyshän näyttää mustalta, onkohan se sitä.. se onkin toinen juttu. Kun ihminenhän näkee värejä heijastuksien kautta, ja jos ei pimeydestä heijastu mitään, ei näy värejäkään, näemme vain mustaa-> musta ei ole väri..?KANIINISUSI". Pelon ottaessa vallan alan hyräilemään ja viheltelemään kovaan ääneen hämäten itseni pelon otteesta. Lempihyräilylaulukappaleitani on muunmuassa lastenlaulut ja Lady GaGa. Niiden leikkisyys tuntuu pelottamaan slendermanit ja möröt metsikköihin.
Taskulamppuja vihaan yli kaiken, niistä ei ole pimeydessä kuin harmia. Pakkasella niiden valo välkkyy pelotellen ennen sammumista -39*C pakkasen takia, ilman pakkastakin ne hermostuttavat minua - onkohan näissä nyt uudet patterit, onko ainut valonlähteeni kunnossa?
|
1 kommentti
|









*hali*